Koko viikko on mediassa ällistelty valtiopäivien avajaisissa tapahtunutta äänestysfarssia. Eduskunnan puhemiehen "vaalissa" Sauli Niinistö sai vain 89 ääntä. Se riitti valintaan, koska ylitti enemmistön annetuista äänistä, mutta rikkoi konsensusprotokollan ja aiheutti suurta järkytystä.
Niinistöä vastaan syntynyttä kapinaliikettä on arvosteltu eduskunnan arvovallalla pelaamisesta ja hyväksyttyjen pelisääntöjen sivuuttamisesta. Valtiopäivien valinnat kun on ollut tapana tehdä etukäteen, jolloin varsinainen vaali on vain näytösesitys.
Moraalinen närkästys Niinistön kohtelusta on kummallista. Samoin puheet eduskuntatyön arvon mitätöimisestä. Mediakin nielaisi sellaisenaan Kokoomuksen johdon pahennuksen, vaikka mitään syytä ei olisi ollut.
Valtiopäivien arvovaltaa ei heikennä vaali tai sen tulos, vaan se, että valinta on menettänyt todellisen merkityksensä kutistuttuaan demokratian irvikuvaksi. Protestoijia moittineet ovat sanoneet, että valtiopäivien avajaisten vaali on väärä paikka osoittaa mieltään. Tyytymättömyys pitää esittää kasvotusten puhemiehelle muissa yhteyksissä.
Tämä argumentti on vain puoleksi totta: kritiikki pitää toki tuoda esiin avoimesti ja suoraan, mutta missä se voitaisiin esittää paremmin kuin suuressa salissa henkilöitä tehtäviin valittaessa. Demokratiassa vaalit ovat aidoin tapa vaikuttaa: ne joilla on aitoa kannatusta valitaan ja ne joita ei arvosteta jäävät rannalle.
Me tavalliset kadunmiehet vierastamme jo muutenkin eliitin operettidemokratiaa. Varsinaiset vaalit ovat suurista puheista ja lupauksista huolimatta vain savuverho, johon valtaapitävien on pakko määräajoin suostua. Kun uurnat ovat sulkeutuneet ja tulos laskettu, vanha meno jatkuu. Poliittiset ja taloudelliset realiteetit estävät aina muutoksen. Ihmiset ovat tähän lopen kyllästyneet, mikä näkyy jatkuvasti laimentuneena äänesrysintona.
Valtiopäivien leikkivaalit ovat tämän näytelmän jatkumoa. Eduskuntaryhmät sopivat etukäteen kenet valitaan. Kansanedustajat tulevat juhlapuvuissaan muka painamaan äänestysnappulaa, vaikka kaikki tietävät, että henkilöt on jo päätetty.
Kun sitten jotkut uskaltavat kerrankin toimia toisin, sitä paheksutaan joka suulla. Nyt puhemiehen virkistävässä vaalissa tuli todistettua kuinka vaarallista aito demokratia voisikaan olla, jos sellaiselle annettaisiin mahdollisuus.