Suomen ehdokas Euroopan komissioon on joutunut – yllätys, yllätys –vaikeuksiin. Euroopan parlamentin kuulemisessa keskustan partiopoika Olli Rehn reputti. Ympäripyöreitä mitäänsanomattomuuksia esittänyt talouskomissaariehdokas ei vakuuttanut kuulijoitaan.
Ja kuinka olisi voinutkaan. Niin kuin kollegani Harri tässä taannoin kirjoitti, Rehn kuuluu siihen suomalaiseen nössöpäättäjien kaartiin, joiden tärkein ominaisuus tuntuu olevan, ettei heillä ole ominaisuuksia lainkaan. Pelkkä ruskeakielinen jeesmiehen asenne on tähän saakka silannut komean uratien. Vai voiko joku tosissaan osoittaa, että Rehnin uralla olisi todellisia saavutuksia?
Suomen mediassa kultapoika Rehnin vaikeuksia on tavan mukaan väheksytty. Eliitin mallioppilaan on kyllä kerrottu esiintyneen vaisusti, mutta ongelmiin hänen sanotaan joutuneen vain EU-palamentin poliittisten ryhmien keskinäisen nokittelun takia, ei suinkaan omien toimiensa tai toimettomuutensa vuoksi. Liberaaliryhmää edustavan Rehnin väitetään päätyneen sijaiskärsijäksi, koska konservatiivien bulgaariehdokas töpeksi omassa roolissaan.
Uskokoon ken haluaa. Tosiasiassa Rehnin olematon talousasioiden kokemus, osaamattomuus ja visioiden puute kävivät kaikille selväksi parlamentin kolmituntisessa keskustelussa. Rehnhän on tyypillinen perässähiihtäjä, joka ensin kuuntelee mitä muut ovat mieltä ja asettuu sitten joko enemmistön tai suurinta valtaa käyttävän näkemysten taakse, koska hänellä itsellään ei ole hajuakaan, miten käsiteltävään kysymykseen tulisi suhtautua. Jokainen tuntee ihmistyypin koulu- ja työvuosiltaan.
Jos Rehn olisi näkemyksellinen komissaariehdokas, hän olisi kyennyt tekemään vaikutuksen parlamentaarikkoihin. Nyt hän pyöritteli latteuksia eikä vastannut mihinkään kunnolla, vaikka on ehdolla EU:n yhden raskaimman salkun, talousasioiden hoitaja, kantajaksi. Suomessa on sanottu, ettei se ollut Rehnin vika, vaan johtui komission puheenjohtaja Baroson valitsemasta linjasta: parlamentille ei pitänyt antaa liian yksityiskohtaisia vastauksia.
Suomalaiskansalliseen tapaan Rehn ottaa esimiehensä käskyt vastaan mitään kyselemättä kuin saksalainen keskitysleirivartija. Täällähän pärjää, jos pitää mölyt mahassaan, jättää omat aivonsa narikkaan eikä koskaan kyseenlaista mitään.
Ajatteleva, johtopäätöksiä tekevä ja asioita avoimesti ja luovasti eteenpäin vievä tyyppi on suomalaisessa kulttuurissa vaarallinen kummajainen. Sellainen saattaa esimiehensä helposti vaikeuksiin mitä ei koskaan pitäisi tehdä.
Valtaan päässythän on Suomessa kaiken arvostelun yläpuolella. Hän sulkeutuu kaltaistensa kanssa samaan eliitin kerhoon, jossa samanmieliset kehuvat lipevästi toisiaan ja taputtavat kaltaisiaan selkään. Eri tavalla toimivat ovat veneenkeikuttajia ja selkäänpuukottajia, jotka on pidettävä klubista kaukana.
Tuon sisäsiittoisen kerhon itseoikeutettu puheenjohtaja, harmauden ja tylsyyden perikuva on Jorma Ollila, joka on pantu johtamaan Suomen brändityöryhmää. Pönkittämällä Olli Rehnin kaltaisia mitäänsanomattomuuksia rakennetaankin todellista Suomi-kuvaa. Me olemme ikäviä, arkoja konsensusihmisiä. Erilaisuus on meillä kirosana. Muuttumattomuus ja jatkuvuus taas tavoiteltavia hyveitä. Tätä ei Olli opintiellään petä.