Auto- ja kulljetusalan työntekijäliitto AKT on menossa lakkoon. Asiasta on noussut kauhea poru. Pientä SAK-laista ammattiliittoa syytetään kaikilla rintamilla vastuuttomasta toiminnasta. AKT:n katsotaan avainryhmänä halvaannuttavan yhteiskunnan toiminnan ja hakevan jäsenilleen liian kovilla otteilla kohtuutonta etua.
Edes ammattijärjestöjen kesken ei näy solidaarisuutta. AKT:n puheenjohtajaa Timo Rätyä pidetään samanlaisena työmarkkinoiden häirikkönä kuin Toimihenkilöunionin TU:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä, joka kernaasti panee napit vastakkain työnantajan puolen kanssa.
Globaalissa maailmassa ay-liikkeen valta rakoilee. Kun työtä voidaan mielin määrin muutta, siirtää tai lopettaa, omien etujen puolustaminen on vaikeaa. Valkokaulustyöpaikoilla monet nuoret eivät uskalla pomojensa pelossa enää kuulua edes ammattiliittoon vaan hakevat työttömyysturvaa mieluummin Loimaan kassasta. Porvarilistuneessa yhteiskunnassa ay-jäsenyyttä rasittaa historiallinen puoluepoliittinen painolasti, jota nykyjtyöntekijät vierastavat.
Silti ay-jäsenyys on ajankohtaisempaa tänään kuin pitkään aikaan. Kansainvälistyvän talouden sokaisemina työnantajat yrittävät murtaa työntekijöiden asemaa silloiunkin kun siihen ei le järkiperusteita. Muka kilpailukyvyn nimissä työehtoja halutaan heikentää, vaikka tosiasiassa haetaan usein vain lyhytaikaisia voittoja omistajille jaettavaksi.
Tänä tasapäistettynä päivänä taisteleva ammattiyhdistys on virkistävä poikkeus.
AKT:n Räty käyttää asemaansa hyväksi aivan samalla tavalla kuin vaikkapa Stora Enson Karvinen. Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri on viime vuosikymmeninä muuttunut niin rajusti, että Rätyä haukutaan ja uhkaillaan Suomen maineen tuhoamisesta, mutta Karvisen pakkotoimia pääsiassa ihaillaan.
Metsäjätti voi koska tahansa pistää koneet kiinni, pikkukaupungin konkurssiin ja siirtyä toiselle puolen palloa parempien markkinoiden perässä. Markkinavoimat kun ovat Suomessa kaiken arvostelun yläpuolella.