Oikeusministeriö on vastaanottanut jonkun aikaa esityksiä oikeudenkäyntikulujen hillitsemiseksi sekä oikeudenkäyntien kestojen lyhentämiseksi. Muutokseen on tarvetta, sillä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on langettanut Suomelle useita seuraamuksia liian pitkäksi venyneistä oikeudenkäynneistä. Ehdotuksia on tullut monenlaisia. Minun lukemistani ei yksikään tule vaikuttamaan tarkoitetulla tavalla.

Tutkin ajankulukseni 1990 -luvulla oikeudenkäyntikuluja ja niiden muutosta. Tuolloin esitin, että oikeudenkäynnit jaettaisiin eri luokkiin niiden arvioidun laajuuden mukaan. Luokitus koskisi niin rikos- kuin riita-asioita. Luokituksen mukaan asiat jaettaisiin kolmeen luokkaan, josta I olisi vaikeat -, II tavalliset - ja III helpot asiat. Riita-asioissa kantajan tulisi jo haastehakemuksen yhteydessä ilmoittaa katsomansa luokitus, johon ehdotukseen vastaaja lausuisi mielipiteensä. Mikäli tuomioistuin vahvistaisi esityksen tulisi jutulle kattorajoitus keston ja kulujen suhteen. Vahvistetusta laajuudesta poikkeaminen koituisi kulujen ja keston osalta molempien asianosaisten omaksi tappioksi.

Rikosasiassa menettely toimisi vastaavalla tavalla. Syyttäjä voisi lausua haastehakemuksessaan jutun luokan, johon vastaaja ottaisi kantaa ennen pääkäsittelyä. Perusjuttu, joita tavalliset asiat ovat, kuuluisivat luokkaan III ja olisivat kestoltaan enintään 5 tuntia. Hyväksyessään luokituksen vastaaja tekisi viiden tunnin ylittävät tunnit omalla kustannuksellaan ja käytännössä ilman palkkiota. Jos vastaaja vastustaisi luokitusta voisi tuomioistuin tuolloin määrätä luokituksen molempia asianosaisia kuultuaan.

Tässä oleva esitys lisäisi hieman työtä, koska luokituksen vahvistaminen tulisi pakolliseksi toimeksi ennen pääkäsittelyä. Loppupäästä tuo vähäinen ajankäyttö varmasti palkittaisiin eivätkä oikeudenkäynnit pääsisi venymään kohtuuttomasti.

Vastaava esitys voisi toimia myös valituksen varalta. Asianosaiset voisivat sopia etukäteen, että käräjäoikeuden ratkaisuun ei tultaisi hakemaan muutosta. Mikäli asia etenisi hovioikeuteen tulisi käräjäoikeutta vastaava luokitus jutun laajuudesta ja kestosta sovellettavaksi myös siellä.

Oikeudenkäyntien kuluihin ja kestoon on erilaisin viranomaistoimin pyritty vaikuttamaan jo 1990- luvun alusta lähtien. Ongelma näyttää paisuneen ja tulee paisumaan tuomioistuinten yhdistymisen ja lakkauttamisten vuoksi. Ratkaisu problematiikaan voidaan saada ainoastaan niin, että kaikki asianosaiset sitoutuvat ongelman ratkaisemiseen. Esitetyllä tavalla ongelma mielestäni korjaantuisi.

Asko Keränen
Asianajaja, varatuomari