On ihan turha väittää, etteikö täysin asiallista, jopa tärkeää maahanmuuttoa- ja rasismia koskevaa kekustelua rajotettaisi rasistiksi leimaamisen pelosta. Esimerkkejä tästä on vaikka kuinka paljon.
Ruotsalainen tv-dokumentti kertoi äsken, ettei Ruotsissa uskalleta keskustella serkusten välisten avioliittojen vaikutuksesta lasten terveyteen, koska sen pelätään lisäävän rasismia. Näin siksi, että ongelma on suurin arabimaista muuttaneiden keskuudessa. Sen sijaan Englannissa ja Norjassa asiasta on tehty tutkimuksia ja tutkijat korostivat ohjelmassa keskustelun tärkeyttä. Ruotsalaisdokumentissä vain yksi asiantutijalääkäri uskalsi kommentoida aihetta toimittajalle vaikka hän soitti puolelle tusinalle. Kieltäytyjien mukaan aihe oli liian arka.
Serkusten välisistä avioliitoista ja niiden terveysriskeistä väitöskirjan tehnyt naistutkija totesikin, että jos vastaavanlainen ongelma koskisi jotain valtaväestöön kuuluvaa ryhmää siitä keskusteltaisiin vilkkaasti mediassa.
Eli etnistä vähemmistöä erityisesti koskevasta ongelmasta vaietaan. Sen sijaa jos sama ongelma koskee valtaväestöä ei ole mitään esteitä keskustella aiheesta.

Toinen tuore esimerkki tulee Suomesta. Tiistain Hesari kertoi ettei lentokenttien ns. henkilöskannereihin läpivalaistavaksi otettavia valikoida etnisin tai uskonnollisin perustein. Laitteita ei ole edes käytössä eikä kukaan tiedä koska sellasia tulee, mutta jo nyt kiirehditään vakuuttamaan etteivät etnisyys tai uskonnollinen tausta vaikuta riskiin joutua skannatuksi.
Samansukuinen kiista käytiin aikanaan tullin pistotarkastuskäytännöstä. Joku hyvä ihminen epäili että tulli syynää herkemmin etnistaustaisia henkilöitä kuin supisuomalaisa liinatukkia. Tulli kiisti väitteen. Tosiasia kuitenkin on, että tullin pistotarkastukseen joutuu helpomminen johonkin etniseen vähemmistöön kuuluva kuin meikäläinen. Mutta mitä sitten?

Tullin tarkastuskäytännon, samoin kuin läpivalaisunkin pitää perustua käytännön muokkaamaan asiantuntemukseen ja tilastotietoihin. Tarkastajan ammattitaitoon kuuluu tietää mistä ilmansuunnasta tuleva ja minkätaustainen henkilö on todennäköisimmin salakuljettaja tai turvallisuusriski. Eli uskonto ja kotipaikka ovat ilman muuta osatekijöitä riskiä arvioitaessa.
Miettitkääpä tätä. Jos kymmenen viimeksi kärynnyttä huumesalakuljettajaa on tullut Nigeriasta ja he kaikki ovat nigerialaisia, niin olisi järjetöntä että tullitarkastaja laskee rasistiksi leimautumisen pelossa läpi epäilyttävän nigerialaisen miehen ja tarkistaa tasapuolisuuden vuoksi sveitsiläisen eläkeläisen. Jos taas tilastot ja kokemus osoittavat, että sveitsiläinen eläkeläinen on todennäköisin salakuljettaja, pitää se ottaa huomioon tarkastuksissa. Kyse ei siis ole rasimista vaan arkijärjen käytöstä.
Sama juttu skannerin kanssa. Jos etninen tausta tai uskonto eivät vaikuttaisi skanneriin joutumiseen, merkitsisi se sitä että sveitsiläistä eläkeläismummoa tai savolaista sotainvalidia pidettäisiin yhtä todennäköisinä terroristiehdokkana kuin saudiarabialaista nuorta miestä. Valitettavaa on että arvio on aina arvio, virheitä tapahtuu ja viattomat ihmiset joutuvat kärsimään. Silti parempaakaan käytäntöä ei ole keksitty kuin järjen ja kokemuksen harkitseva käyttö

Jokaisen ihmisen - myös hyvän sellaisen - käyttäytyminen perustuu elämänkokemukseen ja tietoon. Niiden perusteella jokainen arvioi erilaisia riskejä. Hyväkään ihminen tuskin menee New Yorkissa Harlemiin iltakävelylle. Skannausesimerkin valossa hän kuitenkin on pahan kerran rasisti ja ennakkoluuloinen ihminen.