Suomalaisten urheiijoiden menestys tai paremminkin menestymättömyys jaksaa puhuttaa. Kun muiden maiden kilpailijat osaavat sijoittaa parhaat suorituksensa vuoden tärkeimpiin hetkiin, suomalaiset eivät tahdo saada itsestään mitään irti.
Katselin televisiosta kun kanadalainen jäätanssipari lähti johtajana kisan ratkaisseeseen vapaaohjelmaan. USA:n pari oli heitä ennen tehnyt huippusuorituksen ja siirtyneet kisan johtoon kovilla pisteillä. Täpötäysi kotiyleisö huusi palkeet suorana kannustusta ja vaati onnistumista.
Mitä tekikään nuori kanadalaispari – luisteli elämänsä ohjelman ja nappasi olympikullan kovimmassa mahdollisessa paikassa. He eivät sortuneet paineiden alle vaan päinvastoin ottivat askeleen eteenpäin.
Kilpa oli heille tilaisuus näyttää kaikki se, mitä vuosien ajan oli tullut harjoitetuksi. Olympialaisiin ei tultu tekemän ehjää suoritusta tai katsomaan mihin rahkeet riittävät vaan voittamaan.
Suomalainen Kiira Korpi, jolta kukaan ei oikeasti edes odota menestystä, tulee jäälle, ottaa pari luistimenvetoa ja putoaa persuuksiilleen ensimmäisessä hypyssä! Se niistä olympialaisista. Eikä kaunis Kiira ole ainoa. Rumemmatkaan eivät ole pärjänneet sen paremmin.
Kiiran kanadalainen kilpasisko luisteli surun murtamana. Äiti oli kuollut sydänkohtaukseen vain kahta päivää ennen. Kukaan ei tiennyt jaksaako tyttö osallistua kilpailuun. Hän tuli ja luisteli virheettömästi sijalle kolme!
Arvokisoissa on tapana jakaa sisupuukkoja itsensä ylittäneille suomalaisurheilijoille, jotka ovat kyenneet suorituksessaan venymään parhaimpaansa. Vancouverin talvikisoissa puukot ovat sattunesta syystä pysyneet tiukasti tupessa mutta niin ovat piilossa niiden jakajatkin.
Silti on aivan turha kuvitella, etteikö Vancouverissakin olisi suomalaisia urheilujohtajia, vaikka heitä ei kuvissa näykään. Mitallikahveillahan heitä perinteisesti on nähty niin, että itse päivänsankareita on ollut vaikea mahduttaa samaan kuvaan.Nyt kun mitalisadetta ei ole kuulunut, johtajatkin ovat pysyneet piiloissaan.
Usein haukkumaani tasavallan presidentti Tarja Halosta täytyy nyt vähän kehaista. Hän sentään on kisapaikalle matkustettuaan jaksanut kannustaa ja puhua positiivisesti, vaikka menestys ei olekaan päätä huipannut. Muut sen sijaan ovat pysytelleet kulisseissa ja vain odottaneet tilaisuutta päästä siipeilemään ilmaisille kahveille kameroiden eteen.