Kaikkien, jotka haluavat tietää, mitä median maailmassa tapahtuu, tulisi lukea keminmaalaisen Tanja Aitamurron tuore raportti yhdysvaltalaisesta mediasta. Kymmenen väitettä journalismin tuhosta – ja miksi niistä ei kannata huolestua julkaistiin maanantaina Helsingissä. Selvityksen löytää Helsingin Sanomain Säätiön verkkosivuilta osoitteesta http://www.hssaatio.fi/projektit_toteutuneet.html.
Vetävän journalistisesti ja ihailtavan ekonomisesti kirjoitetun raportin voi vaikka salakuljettaa kokouspapereihin kätkettynä johonkin kehitystavoitteita arvioivaan pullapalaveriin, joissa me kaikki näinä päivinä joudumme aikaamme tuhlaamaan.
Tunnin palaverissa sen ehtii käydä hyvin läpi kunhan muistaa aika ajoin nyökytellä esimiehen tyhjänpäiväisille jaarituksille.
Aitamurron lähtökohta oli haastava. Hänen tuli matkustaa Yhdysvaltoihin ja selvittää, miten sanomalehdet selviävät tulevaisuudessa niiden tulopohjan muretuessa. Olivathan amerikkalaiset lehdet joutuneet jo ennen suurta lamaa vaikeuksiin ilmoittajien vähetessä ja lukijoiden kadotessa verkon ilmaisen aineiston äärelle.
Aitamurto asui vuoden Kaliforniassa, josta hän kiersi kymmenissä median tulevaisuutta pohtineissa seminaareissa ja tapasi joukon eturivin tutkijoita ja johtavien medioiden päälliköitä. Siitä syntyi raportti, joka samaan aikaan sekä kylmää että huimaa.
Yhdysvallat on iso ja dynaaminen maa, jossa kaikki tapahtuu nopeasti. Digitalisointi, laajakaista ja internet ovat mullistaneet tiedonvälittämisen kulttuuriin. Vauhti on kova eikä suinkaan hiljenemässä – päinvastoin. Hyvien tuottojen aikana paisuneet toimitukset ovat asiantuntijaorganisaatioina vanhentuneet, kun ihmiset etsivät verkosta ilmaista sisältöä.
Lehtien verkkojulkaisut houkuttelevat lukijoita enemmän kuin koskaan, mutta ilmoittajia sinne on vaikea saada. Ja jos saadaankin hinnat ovat aivan toisella tasolla kuin painetussa lehdessä. Harva on valmis myöskään maksamaan lukemastaan.
Ammattitoimittajien määrä onkin kahdessakymmenessä vuodessa vähentynyt jo kolmanneksella. Esimerkiksi laatulehti Los Angeles Times, joka aiemmin ylpeili yhdellä suurimmista toimituksista Yhdysvalloissa, on vähentänyt väkeään 1100:sta 600:aan. Tavoite on puolittaa journalistien määrä.
Kallista ammattiosaamista ei voi maksaa jos tulot putoavat eivätkä sijoittajat saa katettaan. Verkkosivut täyttyvät harrastajien kirjoituksille, joita samanhenkiset lukevat. Keskustelunaiheita kalastetaan nettipalstoilta tietokoneiden hakuroboteilla, joiden antamien vinkkien perusteella teetetään halpajuttuja niistä aiheista, joista mielipidepastoilla puhutaan.
Aitamurron johtopäätös on karu. Kyse ei ole vain lehtien ansainnan tai toimittamisen murroksesta vaan koko yhteiskunnan muutoksesta. Yksisuuntainen maailmaa kääntyy väkisin kaksikaistaiseksi: ihmiset haluavat osallistua kaikkeen tekemiseen eivätkä vain vastaanottaa valmiiksi pureskeltua. He valitsevat loputtomasta tarjonnasta vain mieleisensä ja osallistuvat itse sen tekoon.
Isoille keskitetyille organisaatioille se ei tiedä hyvää. Pullapalavereissa organisaatiokaavio täytyykin kääntää nurinpäin. Kuluttajasta tulee digitaalisessa maailmassa vihdoin kuningas, joka määrittää mikä on kiinnostavaa ja mitä siitä ollaan valmiita maksamaan.
Yhteiskunnalliselle tiedolle ja journalismille se merkitsee ankeita aikoja. Tulevaisuuden lähiyhteisöjen maailmassa mistään sellaisesta josta ei pidä ei tarvitse välittää. Riittäää kun rakentaa IPhonella sellaisen maailman jossa viihtyy. Jos perinteinen media ei keksi tähän lääkettä, voi olla, että se joutuu vetäytymään vetreänä vitriiniin.