Vihreät ovat selvästi puritaanisin puolue vaikka heidän vaalisloganinsa muuta väittävät. Vihreiden moniarvoisuus näyttää koskevan vain heidän itsensä sanelemia ja määrittelemiä asiota. Määrittelyn ulkopuolelle jäävä toiminta halutaan kieltää vaikka pakolla. Tiivistettynä vihreiden sanoma on: haluamme kieltää kaiken sellaisen mikä ei ole meidän ja kannattajiemme mielestä kivaa tai sopivaa tai oikein. Osittain politiikka on aina tätä. Jokaisella puolueella on omat ohjelmansa, tavoitteensa ja ideologiansa. Vihreä kuitenkin ajavat omaa totuuttaan selvästi muita kiivaammin.

Torstain Hesari on tässä mielessä paljastava: yhdessä lehdessä kaksi kärkivihreää ajaa kieltoa jotka koskettavat satoja tuhansia ihmisiä: Kauhajoen koulusurmien tutkijalautakunnan puheenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri haluaa kieltää puoliautomaattipistoolit tavallisilta ihmisiltä ja muutaman sivun päässä vihreiden puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnmäki vaatii turkistarhauksen kieltämistä. Kuinka moniarvoisuuttaan mainostava puolue voi rakastaa näin paljon kieltoja?
Saurin ajama puoliautomaattipistoolikielto ja aseiden lunastus on elämälle vieras. Tuntuu kun Sauri ei edes tietäisi mikä puoliautomaattipistooli on. Se on ase joka lataa itsensä laukauksen jälkeen kunnes patruunat lippaassa loppuvat. Aseella ei voi ampua sarjatulta vaan joka kerta ammuttessa on painettava uudestaan liipaisinta. Puoliautomaattipistoolit ovat kaikkein tavallisin asemalli ampumaurheilijoiden keskuudessa. Niillä suomalaiset osallistuvat mm. olympialaisiin. Kaikki ns. virka-aseet ovat myös puoliautomaattisia. Saurin ajatus lähtee tietysti siitä, että asella joka lataa itsensä ehtii ampua paljon useampia ihmisiä kuin kertalaukauksisella. Totta se onkin, mutta esimerkisi rullarevolveri ei ole puoliautomaattinen mutta sen rullaan mahtuu yleensä kahdaksan 22-kaliberista patruunaa ja sillä voi ampua käytännössä yhtä nopeasti kuin puoliautomaattisella asella. Saurin logiikan mukaan myös rullarevolveri pitäisi ilman muuta kieltää.

Puoliatomaattisten aseiden takaisinvetoa voisi verrata siihen, että kaikki BMW tai Mersut lunastettaisiin valtiolle ja asetettaisiin myyntikieltoon, koska niillä ajetaan tilastollisesti enemmän jalankulkijoiden päälle kuin muilla autoilla. Turvallisimpia siis olisivat erityisen hitaat ja kömpelöt autot joiden alta jalankulkija saattaa ehtiä karkuun.
Todellisuudessa suurin osa Suomen tapoista ja murhista tehdään muulla tavalla kuin ampumalla puoliautomaattipistoolilla. Täällä käytetään haulikkoa, metsästyskivääriä, puukkoa, kirvestä, leipäveistä tai hiilihankoa. Jos joku haluaa tappaa paljon ihmisiä kerralla on räjähdysaine paljon helpompi vaihtoehto tai sabotaasi.

Ongelmaan voisi ottaa toisenkin lähestysmistavan. Normaali ihminen ei syyllisty joukkomurhiin vaan niiden takana ovat tavalla tai toisella ”hullut”. Hulluutta on mahdotonta lailla kieltää, mutta sen seurauksia voidaan rajoittaa. Vihreiden kannattaisikin kiinnittää huomiota vaikkapa siihen että avopotilaita työnnetään tieten tahtoen kaduille panttaamalla hoitomäärärahoja.
Eli kyse ei loppujen lopuksi ole aseiden määrästä tai saatavuudesta. Esimerkiksi Sveitsissä on jokaisella armeijan käyneellä reserviläisellä oma rynnäkkökivääri kotona. Silti en ole kuullut että Sveitsissä tapahtuisi joukkomurhia sen enempää kuin muuallakaan, päinvastoin. Kyse on siis pitkälle siitä miten hyvin yhteiskunta on onnistunut kasvatustehtävässään. Sitä paitsi fakta on, että vaikka Suomesta kerättäisin jokainen luvallinen ase pois, jäisi kaappeihin ja pöytälaatikkoihin tuhansia luvattomia aseita. Sen lisäksi meillä on reilu tuhat kilometriä yhteistä rajaa maan kanssa, josta saa hetkessä minkälaisen aseen tahansa. Asetyhjiö loisi valtavat pimeiden aseiden markkinat.

Mielestäni Sauri on selvästikin jo ideologisista syistä väärä mies työryhmän puheenjohtajaksi. Tilanne on sama kuin vegetaristiaktiivi määrättäisiin johtamaan lihansyönnin rajoittamista pohdiskelevaa työryhmää tai eläinaktivisti valittaisiin johtamaan lakiestyksen laatimista koeläinten käytöstä.

Itselläni on ollut luvan vaativia aseita 15-vuotiaasta asti. Olen ammuskellut myös pistoolilla. Nykyisin minulla on pari ikivanhaa metsästysasetta, joita käytän kerran pari vuodessa jos silloinkaan. En ole mikään ase- tai metsästysintoilija. Minusta on selvää, että aseharrastuksissa mennään joskus överiksi. Jollain on koti täynnä pyssyjä, joilla ei käytännössä tee mitään kuten 44-kaliberisia mangumrevolvereita. Sama ilmiö löytyy kuitenkin myös monesta muusta harrastuksesta. Ajatellaanpa vaikka koira- auto-, moottoripyörä-, tai hifi-harrastusta. Miksi ihmeessä tavallinen ihminen valitsee Suomessa lemmikikseen schäferin tai bitbullin ja mitä ihmettä 120-kilometrin maksiminopeuden maassa tehdään Ferrareilla, Porcheilla tai Jaguaareilla, Hondilla tai Yamahoilla, joiden huippunopeus on 250 kilometriä tunnissa? Ja miksi kotiteatteriin tarvitaan 500 watin vahvistin jos sadalla watilla pärjää yhtä hyvin?

Myönnän, etten ymmärrä läheskään kaikkien harrastusten vetovoimaa. Osa niistä tuntuu suorastaan älyttömältä. En silti lähtisi niitä ihan heti kieltämään varsinkin kun ne älyttömyydestään huiolimatta tuottavat ilmeistä iloa tuhansille haittaamatta ketään.

Voi hyvin kuvitella että vihreiden kassakaapissa on pitkä lista kieltoja, jotka pyritään saamaan voimaan sopivan tilaisuuden tullen: lihansyönti, aseet, metsästys, kalastus, autot, moottoripyörät, ydinvoimalat, lentokoneet, hakkuut, geenimanipoloitu ruoka, uskonnopetus kouluissa ja kaikenlainen kriittisyys vihreitä arvoja kohtaan ovat ilman muuta kieltolistalla. Ehkä monet kielloista olisivat jopa hyviä, mutta Suomi on jo nykyisellään kieltojen maa. Ainakaan minä en kaipaa lisää kieltoja. Sen sijaan kaipaan kriittistä ja avointa keskustelua ongelmista laidasta laitaan ja talonpoikasjärkistä toimintaa niiden ratkaisemiksi. Ideologian sotkeminen ongelmanratkaisuun tuottaa yleensä katastrofin.