Jälkiviisaus on yksi toimittajien helmasynneistä. Kun innostunut kesätoimittaja esittää mielestään tärkeän uutisaiheen, toteaa konkaritoimittaja kyllästyneenä: ikivanha juttu. Kaikkihan tuon tietävät.

Kommentti on luultavasti totta, mutta sitä pahempi. Tietävät kyllä, mutta eivät kerro. Eikö toimittajille maksetakaan palkkaa kertomisesta?

Suomalainen teknologiateollisuuden globaali lippulaiva Nokia ui syvenevissä vaikeuksissa, vaikka kotimaassa siitä ei haluta puhua mitään. Nokian markkina-arvosta on puolessa vuodessa sulanut peräti 40 prosenttia. Se kertoo kansainvälisten sijoittajien uskon alkaneen hiipua yhtiön uudistumiskykyyn. 

Tiistaina vietettiin maailman antipiratismipäivää. Piratismi on miljardibisnes ja silti sitä harjoittavien kuvitellaan luopuvan puuhasta sormea heristelemällä. Riski on olematon tuottoon nähden varsinkin kun monien EU-maiden viranomaiset näyttävät pitävän merirosvojen jahtaamista turhana puuhana.

Maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö on vuosien panttaamisen jälkeen päättänyt avautua. Kyrön paljastuksia hiihtäjiemme veritankkauksesta ja -manipulaatiosta on viimeistenkin lumien sulettua saatu lukea ja kuulla useista tiedotusvälineistä.

Kyrön kertomukset vastaavat monien hiihtopiirien lähellä suksineiden ounasteluja, mutta kovien todisteiden puutteessa dopingepäilyt ovat jääneet tähän saakka vain pahojen puheiden ja huhujen varaan.

Arvopaperi-lehti listasi juhannuksen alla Suomen pörssirikkaat. Ykkösenä komeilee Kone Oy:n pääomistaja, Suomen elinkeinoelämän nokkamies Antti Herlin. Hänen omaisuutensa arvo on lähes 1,5 miljardia euroa. Ero toiseksi rikkaimpaan eli Aatos Erkkoon oli huima, lähes miljardi euroa.

Jotenkin olen ollut ymmärtäväni  ilmaston saastumis ja muista puheista, että valtiovalta  pyrkisi ohjaaman autonkäyttäjiä yleisten kulkuneuvojen suosijoiksi. Jos näin on, joku sabotoi suunnitelmia.

1990-luvun suurta lamaa pankkikriiseineen on tänä keväänä lämmitelty joukolla. On tullut pamfletteja, historiaa ja dokumentteja. Suomen talouselämän pahimmasta romahduksesta on ilmeisesti kulunut nyt niin paljon aikaa, että tapahtumia voi jo turvallisesti tutkailla.

Barrikadi-verkkosivut ihmetteli jo 6. kesäkuuta oikeuskansleri Jaakko Jonkan pikapäätöstä ministeri Mauri Pekkarisen vaaliraha-asiassa. Asia on sittemmin noussut esille muissakin tiedotusvälineissä. Keskustelu on kuitenkin ollut kapea-alaista. Asiaa ei ole lainkaan käsitelty kansalaisten tasavertaisuus- ja oikeusturvakysymyksenä.

Lissabonin sopimus, jolla oli määrä uudistaa EU:n kankeaa rakennetta, on karahtamassa karille Irlannissa. Tätä kirjoittaessani ensitiedot vihreän saaren kansanäänestyksestä kertovat, että äänestysaktiivisuus on jäänyt alhaiseksi, minkä uskotaan merkitsevän ei-puolen voittoa.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on aloittanut presidenttipelin. Ensin hän huudatti itsensä Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi, kun toinen norsujen hautausmaalla raahustanut poliitikko Kalevi Kivistö jätti paikkansa täytettäväksi. Seuraavana päivänä Liikanen oli televisiossa myymässä pitkiä lainoja suomalaisten asuntovelallisten pelastajaksi.