Porvoon käräjäoikeus on matkustanut pimeimpään Afrikkaan selvittämään, onko siellä asunut ja sieltä Suomeen paennut ruandalaismies syyllistynyt joukkotuhontaa hutujen ja tutsien välisissä taisteluissa 1990-luvulla. Miehen väitetään johtaneen kylässään joukkosurmaa, jossa tapettiin satoja ruandalaisia.
Meillä paljon huomiota saaneeseen oikeudenkäyntiin on suhtauduttu kummallisella kunnioituksella, vaikka se on enemmänkin huonosti naurattava kallis vitsi, jossa valkoiset taas kerran pyrkivät näyttämään ylemmyyttään mitään ymmärtämättömille alkuasukkaille.

Televisiosta tullut rasismia käsitellyt dokumentti hätkähdytti, sillä se muistutti kuinka lyhyt aika jopa sivistyneiden maiden räikeästä rasismista on. Yhdysvalloissa lynkattiin mustaihoisia vielä 60-luvulla ja musta- ja valkoihoisille tarkoitetuista erillisistä tiloista busseissa, junissa ja ravintoloissa luovuttiin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöksellä vasta 1956.

Tunnustetaan se heti kättelyssä: kuulun Yleisradion julkisen palvelun kannattajiin. Minusta on päivänselvää, että suomalainen media tarvitsee Ylen kaltaisen toimijan. Ilman julkisen palvelun vahvaa yhtiötä suomalainen tiedonvälityksen maailma olisi paljon köyhempi. Ei tarvitse kuin vilkaista kaupallisten kanavien tarjontaa niin näkee kuinka köykäiseksi tarjonta kävisi ilman Yleä.

Toimittajien lähdesuojan murtamista halutaan aikaistaa jo rikoksen esitutkintavaiheeseen.
Näin on esittänyt Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilain uudistusta pohtinut toimikunta.
Nykyisen lain mukaan lähdesuojan voi murtaa vain, kun tutkitaan vakavia rikoksia, joista ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Toimikunnan ehdotuksen läpimeno voisi pakottaa toimittajan kertomaan tietolähteensä myös sellaisissa tapauksissa, joissa tiedon antaja on rikkonut ainoastaan salassapitovelvollisuutta.

Liityin Suomen Sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi 2000 -luvulla. Toimin puolueen edustajana kaupunkini valtuustossa ja hallituksessa sekä monissa muissa luottamustehtävissä. 2003 eduskuntavaaleissa olin puolueeni ehdokkaana Oulun vaalipiirissä. Kansanedustajaa minusta ei tullut, koska Oulun vaalipiirissä kaksi paikkaa oli varattu Liisa Jaakonsaarelle ja comebackin tehneelle Matti Ahteelle. Tarkoitan todella, että ne paikat olivat varattu heille. Ammattiyhdistysliike oli niin päättänyt.

Forssassa vuonna 1903 perustettu Suomen Sosialidemokraattinen puolue elää historiansa vaikeinta aikaa. Viime eduskuntavaaleissa se jäi kolmanneksi ja saman tien hallitusvastuusta. Siitä alkoi kivinen tie, jolle ei näy loppua.

Jari Tervon Koljatti kirjan hahmoista tunnistetut päättäjät ovat kiirehtineet kertomaan, ettei pilkka satu, päinvastoin. Väkinäinen ja kireä hymy huulilla luetaan kirjan pistoja ja hoetaan: "Ei tunnu missään. Etkö parempaan pysty?
Suuria sieluja nämä meidän johtajamme.

Alkukesästä suomalaisia hätkähdytti miljardöörin tyttären kidnappaus. Poliisi käynnisti naisen löytämiseksi ennenäkemättömän koneiston. Kuluihin katsomatta etsintöihin kytkettiin paitsi poliisin omat myös puolustus- ja ilmavoimien resurssit. Ehdittiinpä Etelä-Suomen alueelle julistaa lentokieltokin rikoksen paljastamiseksi.

Markkinoidessaan uutta kohua herättänyttä Koljatti-romaaniaan kirjailija Jari Tervo (huom. ei sukua) kuvasi osuvasti yhteiskunnallista tilaamme jotenkin tähän tyyliin: "Maan vahvin vaikuttaja on pääministeri, joka on samalla maan suurin lööppijulkkis, kokoomus on isoin työväenpuolue ja demarit eivät saa kannatustaan nousuun vaikka maa rypee lamassa. Elämme tivoliaikoja".

Suomesta on tullut lyhyessä ajassa varsin farisealainen maa mitä tulee sanan- ja puhumisen vapauteen. Juhlapuheissa sananvapautta ylistetään, mutta arkielämässä sietokyky käy koko ajan pienemmäksi.
Ajatellaanpa nyt vaikka tuoreita Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiä tai Audi-johtajan lehtihaastattelua. Yht´äkkiä on unohtunut, että sananvapauteen kuuluu myös typeryyksien puhuminen. Mielipiteitään ja näkemyksiään pitää voida saada esittää ilman, että seurauksena on leivätön pöytä tai verokirja kouraan.