Osumat:

Viime vuosien laskevat äänestysprosentit kertovat miten innostuneina kansalaiset jaksavat seurata politiikkaa. Kun tunnettu pitkän linjan virkamies vääntää aihepiiristä romaanin, voisi odottaa jonkinlaisia lukijoille yllättäviä sisäpiiripaljastuksia. Vaan ei tässä kirjassa. Tutut ympyrät, tutun tympeine henkilöineen.

Ministeri murhataan ja KRP:n poliisit selvittävät tapausta. Henkilöitä on useita ja aivan turhaa tarinaa yritetään edistää muidenkin kuin poliisien kautta. Näkökulmien jako eri henkilöille hajottaa juonta ja latistaa ennestäänkin olematonta jännitettä.
Harvat kirjan hahmoista kiinnostavat ammatillisesti tai yksityiselämässä, jota sitäkin kuvataan liian paljon sivujen täytteiksi. Komisario Hessu Söder on periaatteessa mies paikallaan ja hänen tutkimustensa etenemisen kuvaaminen edustaa kirjan luettavinta antia. Teinityttären aktivistisekoilut eivät taas istu kokonaisuuteen ja olisi voinut suosiolla jättää pois.

Kirjaa luonnehditaan takakannessa hyytäväksi kuvaukseksi Suomen poliittisesta toiminnasta. Pelottavinta lienee kuitenkin hintalappu. Häkämieheltä puuttuu kyky yllätysten käsittelyyn ja hallintaan. Tarina etenee monotonisesti junnaten yllätyksettömään sekä ontuvaan loppuun asti. Enemmän dekkareita harrastaneelle opus tuntuu liian kliseisen perinteiseltä. Tämä on jo koettu useasti aikaisemmin.

Saapa nähdä miten kansalaiset äänestävät lompakoillaan Häkämiehen tarinoiden jatkon puolesta. Tämän kaltaisia perus tylsiä dekkareita on vaan jo Suomessakin liikaa.

Kari Häkämies: Rehelliseksi tunnettu
Teos 2010. 287 s.
Arvostelija: Esa Karell